Hollanninpaimenkoira

• Alkuperältään vanha hollantilainen maatiaisrotu, joka toimi alunperin maatilojen yleiskoirana. Menneinä aikoina tilalliset tarvitsivat monipuolisen jokapaikan höylän, joka mukautui aikansa karuihin oloihin. Hollanninpaimenkoiran tehtävänä oli muun muassa vartioida maatilan pihapiiriä, kuljettaa lammaslaumoja laitumille ja rajaa vartioiden pitää ne poissa pelloilta ja teiltä. 1900-luvun alussa suuret lammaslaumat olivat jääneet jo historiaan, ja hollanninpaimenkoiria alettiin monipuolisuutensa ja koulutettavuutensa vuoksi kouluttamaan esimerkiksi jälki- ja etsintäkoiriksi ja poliisikoiriksi. Ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898, jolloin perustettiin myös Alankomaiden rotuyhdistys Nederlandse Herdershonden Club.
• Yleisvaikutelmaltaan keskikokoinen, keskivoimakas ja tasapainoinen. Rotu on hyvin kestävä, temperamentiltaan eloisa ja ilmeltään älykäs. Hollanninpaimenkoiralla on kolme eri karvamuunnosta: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Urokset ovat 57-62cm korkeita ja painavat keskimäärin 28 kg. Nartut ovat 55-60 cm korkeita, ja painavat keskimäärin 23 kg.
• Luonteeltaan hyvin uskollinen ja luotettava, aina valpas, tarkkaavainen ja aktiivinen, itsenäinen ja sinnikäs. Hollanninpaimenkoira on älykäs, tottelevainen ja rotumääritelmän sanoin: ”todellinen paimenkoira”. Se työskentelee halukkaasti ohjaajansa kanssa ja suorittaa itsenäisesti sille annetut tehtävät. Hollanninpaimenkoiran täytyy pystyä työskentelemään yhdessä muiden koirien kanssa.
• Rotu ei sovellu jokaiselle. Hollanninpaimenkoiran rotumääritelmässä mainitut luonteenpiirteet edellyttävät johdonmukaista koulutusta, ja koiran käytöstä tulee alusta alkaen ohjata oikeaan suuntaan. Tämä ei tarkoita, että koiraa tulisi kohdella kovakouraisesti. Hollanninpaimenkoira vaatii selkeää ohjausta, mutta se on myös herkkä omistajansa äänensävyille ja mielialoille. Aktiivisena koirana se tarvitsee riittävästi liikuntaa ja mielekästä tekemistä.
• Kolikolla on kääntöpuolensa. Samat ominaisuudet, jotka tekevät hollanninpaimenkoirasta erinomaisen käyttökoiran, vaativat ohjaajalta paneutumista koiran käyttäytymiseen ja kouluttamiseen. Etenkään rodun älykkyyttä ei tulisi aliarvioida, sillä hollanninpaimenkoira oppii nopeasti sekä hyviä että ei-toivottuja käytösmalleja.

Kuvassa Ignitia Epic, kuva: Erja Valli

Usein kysytyt kysymykset

Alla olevat vastaukset perustuvat omaan näkemykseeni harrastajana, kouluttajana ja kasvattajana. Kokemukseni perustuu pitkälti rodun lyhytkarvaiseen muunnokseen ja koiriin, joiden taustalla on käyttökoirajalostusta. Rodussa esiintyy hajontaa luonteissa ja käyttöominaisuuksissa, joten jonkun toisen kasvattajan ajatukset voivat olla hyvin erilaiset. Hollanninpaimenkoira kannattaakin hankkia sellaiselta kasvattajalta, jonka tavoitteet ja harrastamisen aktiivisuus sopivat omaan persoonaan ja harrastustavoitteisiin.

Millaiselle ihmiselle hollanninpaimenkoira sopii?

Hollanninpaimenkoira sopii aktiiviselle, vastuulliselle ja maalaisjärkiselle ihmiselle, joka on valmis satsaamaan koiransa koulutukseen. Hollanninpaimenkoirissa on kolme eri karvamuunnosta, joiden välillä on luonne-eroja. Hollanninpaimenkoiraa ei tulisikaan valita ensisijaisesti karvan pituuden mukaan, vaan käyttötarkoituksen mukaan.

Hollanninpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos on kursailematon harrastuskoira, joka soveltuu myös tavoitteellisempaan harrastamiseen. Lyhytkarvainen muunnos sopii parhaiten jo koulutuskokemusta omaavalle henkilölle.

Onko hollanninpaimenkoira hyvä perhekoira?

Oman kokemukseni perusteella hollanninpaimenkoirat ovat hyviä perhekoiria ja soveltuvat hyvin lapsiperheeseen. Oma lapsemme oli noin kolmevuotias, kun meille tuli ensimmäinen hollanninpaimenkoira. Myös kasvattejani asuu perheissä, joissa on pieniä lapsia. Vastuu koirasta ja sen huolellisesta tapakasvatuksesta tulee kuitenkin aina olla perheen vanhemmilla. Kouluttamaton hollanninpaimenkoira on arjessa painajainen, oli perheessä lapsia tai ei.

Suositteletko hollanninpaimenkoira seurakoiraksi?

Hollanninpaimenkoira on aktiivinen rotu, joka soveltuu aktiivisille ihmisille. Jos holskulle ei tarjota riittävästi liikuntaa ja mielekästä tekemistä, johtaa tämä useimmiten häiriökäyttäytymiseen. Etenkin lyhytkarvaiset hollanninpaimenkoirat ovat energisia koiria, jotka soveltuvat parhaiten harrastuskäyttöön tai paljon liikkuville ihmisille esimerkiksi vetolajeihin.

Kuinka paljon aktivoimista hollanninpaimenkoira vaatii?

Hollanninpaimenkoira tarvitsee runsaasti liikuntaa. Se tarvitsee säännöllisesti vapaana liikkumista jossain turvallisessa paikassa, tai vaihtoehtoisesti liikuntaa juosten, pyöräillen tai potkukelkalla. Tämän lisäksi se tarvitsee viikottain muuta aktivointia ja virikkeistämistä kuten esimerkiksi tottelevaisuuskoulutusta, temppujen opettelua tai hajutyöskentelyharjoituksia.

Tavoitteellisella harrastajalla koiran riittävä aktivoiminen toteutuu usein sen enempää ajattelematta. Lajin kuin lajin koetavoitteellinen harrastaminen vaatii viikkotasolla useamman harjoituskerran ja usein harjoitukset ovat myös monipuolisia. Esimerkiksi palveluskoirien jälkikokeeseen harjoittelu vaatii säännöllisiä harjoituksia tottelevaisuudessa, jäljessä ja esine-etsinnässä. Maastossa tehtävät harjoitukset täyttävät myös osin hollanninpaimenkoiran liikunnantarvetta.

Mitä hollanninpaimenkoiran kanssa voi harrastaa?

Hollanninpaimenkoira on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa voi harrastaa hyvinkin laajasti eri harrastuslajeja. Sen kanssa voi harrastaa esimerkiksi palvelus- ja pelastuskoiralajeja, vesipelastusta, noseworkia, tokoa, agilityä, rallytokoa tai vaikkapa vetolajeja kuten canicrossia tai koirahiihtoa. Harrastuskoira kannattaa kuitenkin hankkia rodusta riippumatta kasvattajalta, joka itsekin harrastaa koiriensa kanssa. Näiltä kasvattajilta voi löytää koiria, joilla on korkea työskentelyhalu ja potentiaali erilaisiin harrastuksiin.

Mikä tekee hollanninpaimenkoirasta haastavan rodun?

Monet piirteet, jotka tekevät hollanninpaimenkoirasta erinomaisen harrastuskoiran, tekevät siitä myös haastavan rodun. Näitä piirteitä ovat muun muassa älykkyys, aktiivisuus, sitkeys ja voimakas saalisvietti. Rotua harkitsevan on hyvä tiedostaa, että hollanninpaimenkoira vaatii etenkin nuorella iällä paljon aikaa, vaivaa ja johdonmukaista koulutusta, jotta siitä kasvaa tulevaisuudessa yhteiskuntakelpoinen koira.

Mikäli hollanninpaimenkoiran koulutukseen ei panosteta heti alusta alkaen, voi se ilmentää monenlaista ongelmakäytöstä jo hyvin nuorena. Ongelmakäytös voi johtua esimerkiksi puutteellisesta sosiaalistamisesta, riittämättömästä aktivoinnista, luottamuksen puutteesta suhteessa omistajaan tai siitä, ettei koira tiedä, mitä siltä odotetaan. Ammattitaitoisen koirankouluttajan kanssa työskenteleminen on useimmiten välttämätöntä koiran ongelmakäytöksen tunnistamisessa ja ratkaisemisessa.

Millainen on rodun terveys?

Hollanninpaimenkoiria terveystutkitaan Suomessa hyvin kattavasti. Hollanninpaimenkoiralla esiintyy jonkin verran erilaisia luustosairauksia, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa ja selkämuutoksia (SP, LTV, VA). Silmäsairauksia on esiintynyt yksittäistapauksina.

Hollanninpaimenkoiran terveyden kannalta merkittävä uhka on riittävä perinnöllinen monimuotoisuus, sillä rotu on melko harvinainen. Rodun geenikirjon kapeneminen voi ajan kuluessa johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin.

Hollanninpaimenkoirien jalostusta hankaloittavat epäluotettavat polveutumistiedot, jotka ovat etenkin lyhytkarvaisessa muunnoksessa valitettavan yleisiä. Jalostukseen käytetään säännöllisesti koiria, jotka eivät ole FCI:n rekisterissä, ja syntyvät pennut rekisteröidään väärällä sukutaululla. Tämä lisää merkittävästi riskiä myös erilaisiin terveysongelmiin, kun koirientaustoja ei täysin tunneta ja/tai koirien terveyttä ei tutkita riittävän kattavasti.